Perheille pitää jättää oikeus valita. Kotihoidon tukea ei pidä lakkauttaa
En hyväksy kotihoidon tuen lakkauttamista.
Kyse ei ole vain yhdestä etuudesta, vaan siitä, luotammeko perheisiin. Pienten lasten hoitoon ei ole yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Yhdelle perheelle päiväkoti on paras vaihtoehto, toiselle kotihoito ja kolmannelle yksityinen varhaiskasvatus tai näiden yhdistelmä.
Perheet tuntevat oman elämäntilanteensa ja lapsensa paremmin kuin valtio. Poliitikon tehtävä ei ole päättää perheen puolesta, mikä on oikea tapa järjestää arki.
Kotihoidon tukea voi saada alle 3-vuotiaasta lapsesta, joka ei ole kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Tuen hoitoraha on tällä hetkellä 377,68 euroa kuukaudessa, ja pienituloiselle perheelle voidaan lisäksi maksaa tulosidonnaista hoitolisää. Kyse ei siis ole suuresta etuudesta, joka tekisi kotiin jäämisestä taloudellisesti erityisen kannattavaa. Monelle perheelle kotihoito merkitsee silti huomattavaa tulojen laskua.
Kotihoidon tuen käyttö on jo vähentynyt voimakkaasti. Vuonna 2015 saajia oli hieman yli 110 000, kun vuonna 2025 heitä oli alle 60 000. Kela maksoi kotihoidon tukea vuonna 2025 yhteensä 137 miljoonaa euroa, mikä oli noin 159 miljoonaa euroa vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.
Samaan aikaan varhaiskasvatuksen käyttö on lisääntynyt. Vuonna 2023 varhaiskasvatukseen osallistui 40 prosenttia alle 3-vuotiaista ja 89 prosenttia 3–5-vuotiaista lapsista. Kotihoidon tuen puolustaminen ei siis tarkoita varhaiskasvatuksen vastustamista. Tarvitsemme molempia.
Suomen syntyvyys on edelleen erittäin matalalla tasolla. Vuonna 2025 kokonaishedelmällisyysluku oli 1,30 lasta naista kohden. Vaikka luku nousi hieman edellisvuodesta, väestökehityksen suunta on yhä vakava.
Tutkimuksissa lastensaannin lykkäämiseen on yhdistetty muun muassa toimeentuloon, työhön, elämäntilanteeseen ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Yksittäinen etuus ei tietenkään ratkaise syntyvyyttä, mutta juuri siksi perhepolitiikan pitäisi vahvistaa tulevaisuususkoa eikä kaventaa vaihtoehtoja.
Kotihoidon tukeen liittyy myös ongelmia. Vuonna 2025 tuen saajista vain kahdeksan prosenttia oli miehiä, ja pitkät poissaolot työelämästä voivat vaikuttaa erityisesti naisten uraan ja toimeentuloon.
Näihin ongelmiin pitää etsiä ratkaisuja. Ratkaisu ei kuitenkaan ole koko vaihtoehdon poistaminen.
Haluan Suomen, jossa laadukas varhaiskasvatus on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla, mutta jossa myös pienen lapsen hoitaminen kotona on mahdollinen ja arvostettu valinta.
Yhteiskunnan tehtävä on tukea perheitä, ei päättää heidän puolestaan.