Kotimainen ruoantuotanto on minulle tärkeä asia. Kyse ei ole vain maataloudesta tai yksittäisestä elinkeinosta, vaan suomalaisesta ruoasta, alueiden elinvoimasta ja koko maamme huoltovarmuudesta.
Maatalouden kannattavuudesta on puhuttu viime aikoina paljon, eikä syyttä. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 2023–2025 olivat suomalaisessa maataloudessa kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 2025 maatilayritykset saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen yrittäjän työlle ja omalle pääomalle asetetusta tulotavoitteesta.
Tilanne ei ratkea yhdellä päätöksellä, mutta se ei myöskään korjaannu itsestään. Tarvitsemme pitkäjänteistä politiikkaa, jossa ruoantuottajan asemaa vahvistetaan koko ruokaketjussa.
Maataloutta koskevissa päätöksissä viljelijän näkökulman pitää näkyä nykyistä vahvemmin. Tilusjärjestelyitä on vauhditettava, jotta tuotantoa voidaan tehostaa ja tarpeetonta ajoa sekä kustannuksia vähentää. Julkisissa ruokahankinnoissa puolestaan pitäisi käyttää nykyistä vahvemmin mahdollisuuksia suosia suomalaista laatua, vastuullisuutta ja huoltovarmuutta tukevia ratkaisuja.
Myös kuluttajilla on valtaa. Jokainen kotimainen valinta kaupan hyllyllä tukee suomalaisen ruoantuotannon jatkuvuutta. Kotimaisuus ei voi olla vain juhlapuheiden sisältöä. Sen pitää näkyä myös ostoskorissa.
Myönteisiäkin merkkejä on. EU tuontivaatimukset eläinperäisille tuotteille tiukentuivat syyskuussa 2026. Brasilia ei saanut siinä vaiheessa hyväksyntää useiden liha- ja eläinperäisten tuotteiden vientiin EU:hun, koska vaadittuja takeita mikrobilääkkeiden käyttöä koskevien sääntöjen noudattamisesta ei ollut vielä annettu. Kyse on ennen kaikkea eurooppalaisten elintarviketurvallisuus- ja tuotantovaatimusten noudattamisesta.
Katse pitää suunnata myös tulevaisuuteen. Maatalous tarvitsee uusia osaajia, mutta perinteisen tutkintokoulutuksen rinnalle tarvitaan yhä enemmän täsmäkoulutusta, liiketoimintaosaamista, tuotekehittämistä ja yrittäjyyskasvatusta. Tämän päivän maatila on samalla ruoantuotantoyritys, investoija, työnantaja ja usein myös energiantuottaja.
Suomella pitää olla kyky tuottaa omaa ruokaa myös tulevaisuudessa. Se edellyttää yhtä yksinkertaista asiaa: ruoantuottajan työn on oltava taloudellisesti mahdollista ja kannattavaa.
Kotimainen ruoka on jokapäiväinen valinta, mutta samalla se on osa Suomen turvallisuutta.