Ruutujen ääressä kasvaa kuormittunut sukupolvi

Nuorten pahoinvoinnista on puhuttu pitkään. Silti liian moni nuori kokee yksinäisyyttä, uupumusta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla älypuhelimet ja sosiaalinen media vievät yhä suuremman osan nuorten ajasta ja huomiosta.

Tilannetta ei ratkaista yhdellä tempulla. Tarvitsemme kuitenkin rohkeutta puuttua niihin arjen rakenteisiin, jotka vaikuttavat nuorten hyvinvointiin.

1. Älylaitteille rajat, kohtaamisille enemmän tilaa

Digitaalisuus tuo paljon hyvää, mutta jatkuva ärsyketulva voi vaikeuttaa keskittymistä ja viedä aikaa unelta, liikkumiselta ja kasvokkain kohtaamisilta.

Suomi otti jo tärkeä askel, kun puhelinten käyttöä rajoitettiin lailla perusopetuksen oppitunneilla elokuusta 2025 alkaen. Puhelinta saa oppitunnilla käyttää lähtökohtaisesti vain opettajan luvalla oppimiseen tai erityisestä terveydellisestä syystä. Opetushallituksen mukaan tavoitteena on parantaa työrauhaa, keskittymistä sekä kasvokkaisten vuorovaikutustaitojen oppimista.

Tätä suuntaa pitää jatkaa. Digitaaliset työkalut kuuluvat nykyaikaiseen kouluun, mutta niiden rinnalla tarvitaan edelleen kirjoja, käsin kirjoittamista, keskustelua ja läsnäoloa.

2. Yksin pärjäämisestä takaisin yhteisöihin

Nuorelle ei pidä syntyä tunnetta, että hänen täytyy yksin rakentaa tulevaisuutensa, säädellä oppimisensa ja selvitä kaikesta.

Koulussa opettajan tehtävä on edelleen opettaa, ohjata ja asettaa turvallisia rajoja. Oppilaalta voidaan odottaa vastuuta, mutta vastuuta ei saa siirtää lapselle tai nuorelle enemmän kuin hänen ikänsä ja kehityksensä kestävät.

Samalla tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä. Harrastukset, koululuokka, perhe, ystävät ja muut yhteisöt voivat antaa nuorelle kokemuksen siitä, että hän kuuluu johonkin ja on toisille ihmisille tärkeä.

Kaikkea hyvinvointia ei rakenneta kysymällä, miten minä voin. Joskus yhtä tärkeä kysymys on: mitä hyvää minä voin tehdä toiselle?

3. Vanhemmille tukea ja nuorille tulevaisuususkoa

Digitaalinen maailma asettaa vanhemmat vaikeaan tilanteeseen. Yksittäisen perheen on hankala taistella palveluita ja algoritmeja vastaan, jotka on suunniteltu pitämään käyttäjän huomio mahdollisimman pitkään.

Vanhemmat tarvitsevat siksi muutakin kuin kehotuksia rajoittaa ruutuaikaa. Tarvitsemme selkeitä yhteisiä pelisääntöjä, tietoa ja tukea kasvatukseen.

Samalla meidän aikuisten on mietittävä, millaisen kuvan tulevaisuudesta annamme nuorille.

Nuorten pitää saada tietää maailman ongelmista, mutta heidän ei pidä joutua kantamaan niitä harteillaan. Ilmastokriisien, sotien, taloushuolien ja muiden uhkien rinnalle on tuotava näkymä siitä, että asioihin voi vaikuttaa ja tulevaisuudessa on paljon hyvää rakennettavaa.

Mielenterveyspalveluja tarvitaan silloin, kun nuori sairastuu tai tarvitsee ammattiapua. Mutta mielenterveyttä rakennetaan paljon ennen vastaanottohuonetta: perheissä, kouluissa, harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja tavallisessa arjessa.

Nuorten pahoinvoinnin korjaaminen ei voi olla vain oireiden hoitamista. Meidän on vahvistettava myös niitä perusteita, joista hyvä elämä rakentuu: läsnäoloa, turvallisia aikuisia, yhteisöjä, sopivia rajoja ja uskoa tulevaisuuteen.

Seuraava
Seuraava

Riittääkö Suomessa sähköä kasvun tarpeisiin?