25.2.22. Kaikkein tärkeintä on lopulta sydämen sivistys

21.3.2022
Kansanedustaja Mikko Kinnunen

Oppia ikä kaikki. Vanha sananlasku on tänään totta enemmän kuin koskaan. Suomi on sivistysmaa, joka on varsin lyhyessä ajassa noussut köyhyydestä vaurauteen. Kyvystä oppia uutta on tullut välttämätöntä läpi elämän.

Muutokset pakottavat koulun uusiutumaan jatkuvasti. Koulun tehtävä on aina sidoksissa yhteiskunnan rakenteeseen, arvoihin ja periaatteisiin. Opettajakoulutus vastaa oman aikansa haasteisiin, mutta ennakoi samalla tulevaisuutta.

Jatkuvan muutoksen ja kehittämisen keskellä moni opettaja toivoo työhönsä rauhaa. Oman työn kehittäminen tuleekin nähdä tärkeänä osana työn tekemistä. Jatkuvan oppimisen tulee kuulua luontevasti myös opettajan arkeen. Hyvinvoiva opettaja pysyy luovassa vireessä, jaksaa kehittää itseään ja kohdata oppilaansa. 

Niin kuin ennen vanhaan

Koulu on muuttunut itsenäisen historiamme aikana harppauksin. Sata vuotta sitten juuri itsenäistynyt Suomi oli agraarivaltio, jossa koulun merkitystä ei vielä nähty kaikkien kohdalla kovin tärkeäksi.

Periaatteessa kaikki kävivät koulua, useimmat vain neljä vuotta. Kansalaiset kasvatettiin ahkeriksi, nuhteettomiksi ja tottelevaisiksi.

Myös tuolloin toimi opettajia, joilla oli ikiaikaisia hyvän opettajan ominaisuuksia: kykyä kohdata, rohkaista, innostaa, havainnollistaa, selventää, opettaa. 

Yleisesti ottaen kuri oli tärkeimpiä metodeja oppilaiden kasvattamisessa. Koululaisilta vaadittiin ehdotonta kuuliaisuutta ja nöyryyttä.

Voimme ammentaa vanhoista ajoista mukaamme selkeyden, joka auttaa monia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. 

Muutosten keskellä luoviva koulu

Elämme nyt toisessa todellisuudessa. Maatalousmaasta on kehittynyt moniarvoinen digiyhteiskunta. Pedagogiikka on monipuolistunut. Opettajista on tullut monitaitureita.

Peruskoulun opetussuunnitelma painottaa oppimaan oppimista. Lapset oppivat työskentelyn ja ajattelun taitoja, joiden avulla he pärjäävät jatkuvan muutoksen keskellä. He oppivat aktiivisiksi ja itsenäisiksi. 

Jokainen halutaan kohdata koulussa yksilönä. Painotus on siirtynyt sisällöistä taitoihin. Ei unohdeta yksilöllisten koulupolkujen keskellä kuitenkaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

Voimme olla suomalaisen koulun tuloksista edelleen ylpeitä. Taivaalla vaeltaa toki myös huolten pilviä. Koulutuksen rahoitus on jäänyt jälkeen muista OECD-maista, vaikka eroa on kurottu kiinni tällä vaalikaudella.

PISA-tulokset ovat laskussa. Oppilaiden sanavarasto suppenee, lukeminen takkuaa, ymmärtäminen ontuu. 

Tyttöjen ja poikien väliset erot ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Heikosti suoriutuvien osuus on lisääntynyt. Erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet. Oppilaan taustan merkitys korostuu entisestään.

Koulumenestys perustuu edelleen perustaitoihin. Lukemalla oppii kieltä, joka on avain kaikkeen vuorovaikutukseen. Sen avulla oppii keskittymään, ajattelemaan, ymmärtämään ja  hallitsemaan kokonaisuuksia. 

Hyvä kirjoitustaito tarvitaan moneen ammattiin. Ilman laskutaitoa ei pärjää arjessa. Nostetaan muutosten keskellä perustaidot kunniaan.

Millainen on tulevaisuuden koulu?

Suomea vaivaa osaajapula. Juuri nyt on eniten puutetta ammatillisen tutkinnon tehneistä osaajista. Emme saa vähentää käden taitoja kouluistamme. Tärkeintä on se, että jokainen löytää vahvuutensa ja oman polkunsa.

Tulevaisuuden työmarkkinat tarvitsevat entistä enemmän korkeakoulutettua väkeä. Noin 70 prosentissa uusista työpaikoista tarvitaan korkea-asteen tason osaamista. 

Koulutuspoliittinen selonteko luo meille askelmerkkejä tulevaan. Tavoitteena on, että vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Miten tämä käy yksiin puutteellisten perustaitojen kanssa?

Opettajien koulutuksesta tulee pitää hyvää huolta. 

Opettajat tarvitsevat valmiudet tukea ja ohjata erilaisia oppilaita kieli- ja kulttuuritietoisesti. He tarvitsevat valmiudet digipedagogiikkaan, erilaisissa ympäristöissä toimimiseen ja perustaitojen vahvistamiseen.

Työelämä muuttuu nopeammin kuin ennen. Vanhoja ammatteja katoaa ja aivan uusia syntyy. Tarvitaan luovuutta, innovoinnin ja verkostoitumisen taitoja, yhteistyön tekemisen valmiuksia, moniosaamista ja soveltamisen taitoa. 

Koulun on kyettävä valmistamaan lapset ja nuoret lukemaan toden ja epätoden sekoittavaa sosiaalista mediaa ja kohtaamaan epävakaa maailma, joka on jatkuvan muutoksen kourissa. 

Maailma ei ole entisellään Ukrainan sodan jälkeen. Tarvitaan resilienssiä, sinnikkyyttä, sitkeyttä ja epävarmuuden ja vaikeuksien sietokykyä.

Tarvisemme riittävän laajaa yleissivistystä, historian tuomaa ymmärrystä, eettistä ajattelua, hyvän ja pahan pohdintaa, erilaisten uskontojen ja katsomusten riittävää tuntemusta, erilaisuuden ymmärtämistä, demokratian ja ihmisoikeuksien tiedostamista, jokaisen ihmisen arvostamista ja kunnioittamista.

Tätä kaikkea voimme harjoitella koulussa maailman parhaiden opettajien johdolla. Pidetään huolta opettajien hyvinvoinnista, opetuksen riittävistä resursseista ja opettajankoulutuksemme jatkuvasta kehittämisestä.

Kaikkein tärkeintä on lopulta sydämen sivistys.

Jaa somessa:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Viimeisimmät blogikirjoitukset