Blogi2019-01-12T23:32:03+00:00

Tehdään Suomesta maailman lapsiystävällisin maa

Jokainen perhe on ihana asia. Jokainen koti maailman keskipiste. Tennispalatsissa puhuttiin lauantaina perheestä Santeri Alkion ajatuksen pohjalta. Keskustelemassa olivat viestintäpäällikkö Laura Ruoholan johdolla perheministeri Annika Saarikko, toimittaja Marja Hintikka, ME-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord ja miehiä edusti kunniakkaasti eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

Annika Saarikko nosti esille Suomen menestyskonseptin: neuvolan, äitiyspakkauksen, maksuttoman kouluruuan ja lapsilisät, joista otetaan maailmalla mallia. Voisimme myydä enemmänkin sosiaalisia innovaatioita maailmalle. Valtaosalla eli 75 %:lla perheistä menee hyvin. Heilläkin on toki haasteensa sovitettaa työ ja perhe yhteen ja selvitä ruuhkavuosistaan.

Meillä on monia suuria haasteita ratkottavaksi. Kaikki parisuhteet eivät kestä. 20 000 lasta on otettu huostaan. 60 000 nuorta on syrjäytynyt. He eivät ole koulussa, työelämässä eivätkä yhteiskunnan tukitoimien piirissä. Sen lisäksi osa kokee muuten olevansa syrjässä. 17 % lapsista on nytkin syrjäytymisvaarassa. 8 % lapsista on ylisukupolvisten syrjäytyneiden perheiden lapsia ja nuoria. 400 lasta on siirtynyt viime aikoina joka vuosi syrjäytyneiden joukkoon.

ME-säätiö on asettanut tavoitteeksi, että Suomessa ei ole vuonna 2050 yhtään syrjäytynyttä nuorta. Se on kunnianhimoinen mutta todella hyvä tavoite. Asettakaamme tavoitteeksi myös se, että Suomi on tulevaisuudessa maailman lapsi- ja perheystävällisin maa. Jotta pääsemme siihen, meidän tulee tehdä yhdessä työtä lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Sadalta syrjäytyneeltä nuorelta kysyttiin, millaista apua he olisivat toivoneet. Nuoret toivoivat tukea vanhemmilleen. Jokainen nuori tarvitsee edes yhden aikuisen, joka on heidän kanssaan ja uskoo heihin.

Antti Kaikkonen nosti esille kolme koota, joita lapsi tarvitsee: kodin, koulun ja kaverit. Meidän kannattaa kehittää varhaiskasvatusta, jonka toimijat saavat nykyistä suuremmat valtuudet ottaa yhteyttä ja puuttua mahdollisimman varhain perheiden ongelmiin. Maksuton varhaiskasvatus on Keskustalle pitkän tähtäimen tavoite. Sitä tukee kehittää kodin kasvatuskumppanina. Se tulee toteuttaa kohtuullisen kokoisissa ryhmissä ja puhtaissa tiloissa, johon lapsi on turvallista jättää. Vanhempia tulee tukea neuvoloissa myös varhaisten vuorovaikutussuhteiden luomiseen. Vanhempien välinen suhde on lapsen koti.

Lapsi on ilo, lapsi on lahja. Lapsella ja nuorella on itseisarvo. Suomen syntyvyys on romahtanut nälkävuosien tasolle. Lapsen saamisesta puhuminen on herkkä asia, mutta siitäkin tulisi voida puhua avoimesti. Tarvitsemme asenneilmaston muutosta. Maria Kaisa Aula on todennut, että yhteiskunnan tulee tukea jokaisen omaa valintaa perheensä koosta. Toivotun ja toteutuneen lapsiluvun kuilu tulee kuroa umpeen. Meidän tulee tukea kaikkia perheitä. Lapsirikas-hanke kirkasti selkeän tarpeen: kaikenkokoiset perheet toivovat itselleen lastenhoitoapua ja konkreettista apua.

On tärkeää, että jokainen lapsi on tervetullut – taustastaan riippumatta. Siksi lapsilisän määrää ei tulisi sitoa vanhempien tuloihin. Lapsilisän tehtävä on tasata lapsettoman perheen ja lapsia omistavan perheen tulonjakoa. Siksi sen tulee olla kaikille samansuuruinen. Tulotason ja varallisuuden tasaaminen perheiden kesken tulee hoitaa muuta kautta. Lapsiperheköyhyys tulee selättää täsmätoimin. Hyvinvoiva lapsi kasvaa tasapainoiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi.

Ulla Nord muistutti siitä, että nuorten tulevaisuususko on vähentynyt. Moni nuori ei aio hankkia lapsia tällaiseen maailmaan, jossa kaikki tuntuu epävarmalta. Tehtävämme on puhua ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuudesta realistisesti ja pelottelematta. Meidän tulee valaa nuoriin lujaa uskoa tulevaisuuteen. Tehtävämme on luoda toivoa.

Kun tyttöjen ja poikien koulutus erkaantuu liian kauas toisistaan, syntyy myös kohtaamisen ongelma: Suuri rakkaus jää löytymättä. Tämänkin vuoksi meidän tulee huolehtia kaikkien sujuvista koulupoluista, että jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa, uskaltaa sitoutua ja ottaa vastuun itsestään, puolisosta ja lapsista. Meidän tulee sujuvoittaa myös opiskelun ja perheen yhdistämistä. Opiskelijakin voi olla perheellinen. Kyllä elämä jatkuu ja kantaa.

Tarvitsemme vanhempien neuvoloita, joissa tuetaan vanhempien läsnä olemista ja isien osallistumista lasten elämään. Tarvitsemme työpaikoille joustavuutta ja mahdollisuuksia tehdä välillä osa-aikaista työtä ja etätyötä. Kun tulemme vastaan puolin ja toisin, homma sujuu ja kaikki hyötyvät. Myös ikääntyvät kuuluvat perheisiimme ja sukuihimme. Kaikeniköiset kaipaavat yhteisöllisyyttä. Tehtävämme on saattaa sukupolvet yhteen ja toimimaan yhdessä. Kokemus arvokkaasta ikääntymisestä on Suomen kunnia-asia.

Marja Hintikka kehotti meitä tulemaan lasten kaltaisiksi. Jokainen on ollut joskus lapsi. Olemme aina jonkun perheen jäseniä. Kunnioitetaan toisia. Muistetaan oma sisäinen lapsemme. Suojellaan jokaista lasta.

3.2.2019|0 Comments

Lupaammeko pitää lapsista huolta?

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Uusivuosi on lupausten aikaa. Mitä lupaamme lapsille, jotka tekevät tulevaisuuden?

100 000 lasta elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Tarvitaan vahvoja ja konkreettisia tekoja lasten ja lapsiperheiden hyväksi. On aika tukea koteja, koulua ja vapaa-ajan toimintaa.

Meidän tulee rakentaa lapsiystävällinen Suomi, jossa nuoret aikuiset luottavat tulevaisuuteen, rohkenevat perustaa perheen, saavat lapsia ja kasvattavat heidät aktiivisiksi Suomen kansalaisiksi.

Syntyvyyden raju aleneminen nälkävuosien tasolle on merkittävä haaste kansantaloudelle. Kehitys alkaa näkyä myös Pohjois-Pohjanmaalla, lasten ja nuorten maakunnassa. Pelkkä äimistely ei enää riitä. Katsotaan kokonaisuutta lapsiperheiden silmin ja tartutaan toimeen.

Naapurimme Viro teki sen jo ja nosti kolmannesta lapsesta saatavaa perhetukea, kuten Helsingin Sanomat uutisoi joulun alla. Vaikutus yllättää: Virossa syntyy jo enemmän lapsia naista kohden kuin Suomessa. Väkiluvun hiipuminen on saatu pysäytettyä.

Suomessa kolmen lapsen lapsilisä on 333,51 euroa kuukaudessa. Virossa kolmen lapsen perhe saa kuukausittain 510 euroa, josta 300 euroa on suurperhelisää. Otetaan Virosta mallia ja panostetaan tosissaan lapsiin ja asetetaan lapsiperheet tukitoimissa etusijalle.

Hyvän elämän perusta luodaan kotona. Nykyinen hallituksemme korjasi yksinhuoltajien lapsilisiä ja korotti pienintä äitiysrahaa. Se on hyvä ensiaskel.

Lapsilisän arvo on romahtanut 2000-luvulla peräti 18 %. Lisien jäädytykset ja todellinen arvonmenetys ovat kaventaneet jokaisen pieni- ja keskituloisen usean lapsen perheen elämää merkittävästi. Suurperhelisä kannattaa toteuttaa myös Suomessa. Toinen vaihtoehto on palauttaa verotuksen lapsivähennykset.

Pohjois-Pohjanmaalla toteutetun Lapsirikas-hankkeen kyselytutkimus antoi selvän tuloksen: Kaikenkokoiset lapsiperheet tarvitsevat kipeästi lastenhoitoapua ja käytännöllistä arjen apua.

Kun lapsuuteni kotiin syntyi lapsi, saimme äidin avuksi monitaitoisen kodinhoitajan. Seuraava sukupolvi ei ole saanut tällaista tukea. Meidän kannattaa palauttaa lapsiperheiden ilmainen kotiapu 1980-luvun lopun tasolle.

Palkataan neuvolaan, varhaiskasvatukseen ja kouluun perhetyöntekijöitä, jotka tukevat perheitä tekemällä arjen työtä perheen keskellä. Panostus ennaltaehkäisevään tukeen säästyy moninkertaisena korjaavassa lastensuojelutyössä.

Suomi on maailman onnellisin maa, koska täällä on suhteellisesti vähiten epätasa-arvoa ja köyhinkin lapsi saa käydä ilmaiseksi yhtä maailman parhaista kouluista, presidentti Barack Obama kiitteli syksyllä Suomessa käydessään. Koulutus on elintärkeä vahvuutemme, johon panostaminen on lapsista ja samalla koko Suomen tulevaisuudesta huolehtimista.

Koulun tehtävä on tukea kotien työtä. Kaikki lapset eivät pärjää isoissa luokissa eikä suurissa tiloissa, kun tukitoimista ja ohjauksesta on säästetty. Tarvitaan myös erityisryhmiä ja erillisiä tiloja. On katsottava peiliin ja otettava reiluja taka-askelia liian pitkälle viedyssä inkluusio-ajattelussa. Näin opettajat jaksavat paremmin, eivätkä lapset putoa kelkasta.

Myös vapaa-aikaan kannattaa satsata. Meidän tulee huolehtia siitä, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa, koska harrastukset tukevat heidän hyvinvointiaan ja kehitystään. Tähän tarvitaan myös järjestöjen panostusta. Pidetään myös niistä huolta.

Julkaistu Keskipohjanmaassa 31.12.2018

1.1.2019|0 Comments

Sovintopuhe kantaa. Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Reisjärvellä 6.12.2018

 

Teit työtä vaimosi ja lastesi,
vakaumuksesi ja kotiseutusi puolesta,
minun puolestani.

Minulla on koti, uskonto ja isänmaa.
On minun vuoro tehdä osuuteni
huomisen lasten eteen.
Osaanko tehdä sen?

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, kaikki isänmaamme rakentajat ja vastuunkantajat, hyvät juhlavieraat.

Kirjoitin nämä sanat vuosia sitten isoisälleni maanviljelijä Jalmari Heiskaselle, joka joutui perheineen lähtemään useita kertoja evakkoon Kuusamon Tavajärveltä. Isoisä toimi hevosmiehenä talvi- ja jatkosodissa. Sotien seurauksena perhe menetti kotinsa ja kotiseutunsa Neuvostoliitolle. Tänään otan hatun päästä ja muistan kaikkia sotiemme veteraaneja ja lottia, joista moni menetti henkensä ja terveytensä puolustaessaan ja suojellessaan maatamme. Uhraukset olivat mittaamattoman suuria. Omasta luovuttiin toisten ja yhteiseksi hyväksi. Kaveria ei jätetty. Puhallettiin yhteen hiileen.

Juhlimme tänään rakkaan isänmaamme ja kotimaamme 101-vuotispäivää. Tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta raskaan sisällissodan päättymisestä. Samana päivänä, kun viimeiset punakaartit antautuivat Kymenlaaksossa ja sota päättyi, senaattori Kyösti Kallio piti Nivalan kirkossa merkittävän puheen sovinnon puolesta.

Senaattori Kallio oli piileskellyt henkensä edestä Helsingissä Apollonkadulla. Hän pakeni pääkaupungista junalla kotiinsa Pohjois-Pohjanmaalle. Matkalla Nivalaan hän näki sisällissodan hävityksen jäljet.

Koko kansa, monet paikkakunnat ja kylät, suvut ja jopa perheet olivat jakautuneet kahtia. Paljon oli mennyt rikki. Suomalaiset olivat surmanneet toisiaan. 36 000 suomalaista oli siihen mennessä menettänyt henkensä taisteluissa ja vankileireillä. Moni oli haavoittunut, vammautunut ja menettänyt läheisensä. Kyösti Kallion Kaisa-vaimon veli oli menehtynyt taisteluissa. Vaikka senaattori Kallio ei hyväksynyt kapinaa, hän piti sopua parempana vaihtoehtona kuin rajuja rangaistuksia.

Kyösti Kallio lausui: Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.

Puhe herätti kirkkoväessä hämmennystä ja jopa vihaa. Puheen arvo ymmärrettiin vasta myöhemmin. Kostaminen pääsi vielä valloilleen monella vankileirillä. Jotkut ajoivat jopa yleisen äänioikeuden rajoittamista. Kallion puhe oli kuitenkin aivan kuin uuden alku. Vaikeiden vaiheiden jälkeen lähdettiin lopulta kulkemaan sovinnon tietä, kohti eheyttä. Alkoi Suomen kivikkoinen ja monivaiheinen kasvutarina rikki menneestä, kahtia jakautuneesta, köyhästä kansasta kohti maailman onnellisinta kansakuntaa.

Matkalla tarvittiin paljon sinnikkyyttä, ahkeruutta ja luovuutta. Tarvittiin omista eduista luopumista, jakamista, yrittävää asennetta, toisella tavalla tekemistä, välittämistä ja toisista huolehtimista.

Kun presidentti Barack Obama vieraili hiljattain Suomessa, hän sanoi: Suomi on maailman onnellisin maa, koska täällä on suhteellisesti vähiten epätasa-arvoa ja täällä investoidaan sosiaaliseen kokonaisuuteen. Köyhinkin lapsi Suomessa pystyy menemään yhteen maailman parhaista kouluista. Opettajat koulutetaan korkeatasoisesti. Kaikilla on mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin.

Tämä on totta. Koulujärjestelmä on yksi kansakuntamme helmi. Meidän tulee pitää siitä hyvää huolta ja kehittää sitä kokonaisuutena tulevaisuutta varten. Meidän tulee luoda joustavia ja yksilöllisiä oppimisen polkuja, joissa jokainen löytää omat vahvuutensa ja lahjakkuutensa. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.

Suomi on monessa asiassa aivan maailman kärkeä. Elämme maailman turvallisimmassa, vakaimmassa ja vapaimmassa maassa. Meillä on vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, maailman rehellisin pääkaupunki ja vapain lehdistö. Olemme maailman lukutaitoisin kansa.

Meillä on maailman riippumattomin oikeuslaitos, paras hallinto, luotettavimmat poliisit ja vakaimmat pankit. Syömme Euroopan puhtainta ruokaa ja voimme hyvin. Käymme maailman parasta peruskoulua. Luotamme toisiin ihmisiin. Hengitämme maailman puhtainta ilmaa.

Tämä kaikki hyvä ei kuitenkaan kohtaa meitä jokaista. Yksinäisyys on lisääntynyt. Nuoria miehiä putoaa koulupolulta. Mielenterveyden vaikeudet kasautuvat. Eriarvoistuminen ja tyytymättömyys lisääntyvät. Ääriliikkeet nostavat päätään. Äänenpainot kovenevat. Toisten kunnioittaminen ja hyvät tavat unohtuvat. Mikä auttaa osattomuuteen?

Kun ihminen kokee olevansa rakastettu, hän kykenee rakastamaan. Kun jokainen ja kaikenikäinen Suomessa asuva otetaan mukaan ja hän kokee kuuluvansa suomalaisten joukkoon, hän alkaa rakastaa tätä maata. Näin kokiessaan hän on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa isänmaamme tulevaisuuden hyväksi, kuten Kyösti Kallio toivoi sata vuotta sitten.

Kaikilta osin myöskään Suomella ei mene hyvin. Lapsia ei synny tarpeeksi ja maamme huoltosuhde vinoutuu. Osa lapsiperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Väki ikääntyy. Maaseutu on vaarassa harventua. Alkutuotanto ei ole enää kannattavaa. On huoli siitä, että palvelut karkaavat liian kauas.

Näiden haasteiden ratkaisemista vaikeuttaa se, että Suomi elää edelleen yli varojensa, vaikka suunta on saatu nyt käännettyä. Nyt meiltä tarvitaan malttia, yksituumaisuutta, kokonaisuuden ymmärtämistä, yhteen hiileen puhaltamista ja sovinnon mieltä. Näin Suomen kasvutarina jatkuu.

Reisjärven kristillisen opiston opiskelijat kirjoittivat minulle eilen omat sovintopuheensa. Nuorten ajatuksiin on hyvä liittyä.

“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikki pitävät yhtä ja tukevat toisiaan eikä kukaan joudu kokemaan yksinäisyyttä. Huolehditaan sairaista ja vammaisista. Erilaisuus on rikkaus ja kaikki täällä ovat tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä, jotka tuntevat olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi.”

“Meidän on yhdessä luotava sellainen Suomi, jossa ei ole köyhiä ja rikkaita vaan kaikilla on yhtäläinen oikeus perustuloon. Eriarvoisuutta ei pitäisi olla lainkaan. Rakastetaan lähimmäistä. Kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin haluaisi muiden kohtelevan itseä. Suojellaan luontoa ja ympäristöä ja torjutaan ilmastonmuutosta niin, että puhdas luonto säilyy myös tuleville sukupolville.”

“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kunnioitamme ja arvostamme vanhuksia ja huolehdimme heistä. Vanhukset ovat aikanaan tehneet työtä nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksi. Nyt on heidän vuoronsa saada huolenpitoa.”

“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikki on samanarvoisia, taustasta riippumatta. Maahanmuuttajista pitää kotouttaa tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä. Heitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin kantasuomalaisia. Tuetaan heitä toimimaan oikein ja ohjataan heitä noudattamaan Suomen lakeja. Tuetaan kaikenlaista yrittäjyyttä. Myös muualta tulleiden täytyy saada olla Suomen kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan aktiivisia jäseniä ja viihtyvät täällä.

“Meidän on luotava Suomi, jossa toimitaan muita arvostaen eikä leimata yhteisöjä tai ihmisryhmiä yksittäistapausten vuoksi. Kun yksi pakolainen tekee rikoksen, se ei tarkoita, että jokainen pakolainen tekee. Meille kaikille on tärkeää kokea yhteenkuuluvuutta ja pitää omista tavoistamme ja perinteistämme kiinni. Me kaikki ihmiset muodostamme yhteiskunnan. Eri kulttuurit ovat Suomelle rikkaus.”

Amerikan yhdysvalloista tulevat kansanopisto-opiskelijat kirjoittivat oman sovintopuheensa, jossa he unelmoimat Amerikan yhtenäisyydestä näin.

“Uniting America. As Martin Luther King Jr had a dream, we have a dream: that one day, the United States of America will have many political parties of almost equal power. That the nation will not be divided into 2 minds, refusing to listen to one other, but rather into many minds, working together to fulfill the values America was founded on.”

“Kuten Martin Luther Kingillä oli unelma, meilläkin on unelma, että jonakin päivänä, Amerikan Yhdysvalloissa on monia poliittisia puolueita, joilla on lähes sama voima. Kansaa ei jaeta kahteen joukkoon kieltäytymällä kuuntelemasta toista vaan pikemminkin moneen joukkoon, jotka tekevät yhdessä työtä niiden arvojen pohjalta, joiden varaan Amerikka perustettiin”.

Hyvät juhlavieraat. Sovinnollista puhetta tarvitaan kasvokkain puhuessa, lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Sovintopuhetta tarvitaan kaikilla ihmiselämän tasoilla, niin täällä rakkaassa kotikunnassamme Reisjärvellä, tällä seudulla, koko Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.

Kun kuljemme sovinnon ja eheyden tietä, puhallamme yhteen hiileen, olemme valmiita jakamaan ja luopumaan omista eduistamme toistemme ja yhteiseksi hyväksi. Kun huolehdimme toisistamme, teemme työtä ja yritämme ahkerasti, me löydämme yhdessä uudenlaiset ratkaisut myös tämän ajan ja tulevaisuuden haasteisiin. Pääsemme eroon myös maaseudun ja kaupunkiseudun vastakkainasettelusta. Saamme yhdessä koko Suomen kukoistamaan ja rakastamaan.

Oman isoäitini sovintopuhe oli lyhyt. Välirauhan aikana rakennettu uusi koti oli jäänyt rajan taakse. Taakse olivat jääneet kaunis silloisen Suomen eteläisin tunturijärvi, tuntureiden keskellä lainehtivat viljavainiot, kotoinen pyykkiranta ja ryytimaa. Evakkomatkalla oli asuttu oudoissa taloissa ja varjoisilla pihoilla.

Kun isoisä palasi elävänä sodasta, isoäiti ja isoisä seisoivat Saloisten Junnilanmäen eteläisellä rinteellä ja katselivat uutta ryytimaataan. Isoäiti lausui: Riittää, että aurinko paistaa oikeassa paikassa. Kaikki on Jumalan siunausta.

Hyvä juhlavieras. Mikä on sinun sovintopuheesi tänä isänmaamme 101-vuotispäivänä?

Toivotan teille kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää.

6.12.2018|1 Comment

Osa nuorista vaarassa pudota yliopistouudistuksessa – kansanopistot hätiin?

Nuoria vaarassa pudota yliopistopolulta

Yliopistouudistus voi syrjäyttää osan nuoristamme, kun todistuksen painoarvo kasvaa ja pääsykokeet häviävät tai muuttuvat aineistopohjaisiksi. On tasa-arvoista, että kalliiden valmennuskurssien aika on ohi. Sekin on hyvä, että soveltuvuuskokeita toteutetaan edelleen. Kukaan ei tällä hetkellä kuitenkaan oikein tiedä, kuinka moni valkolakin saanut jää rannalle. Ylioppilaita on vaarassa jäädä pyörimään yliopistouudistuksen jalkoihin. Moniko putoaa pysyvästi?

Jokainen nuori mukaan

Meillä ei ole varaa nuorten putoamiseen. Jokainen ainutlaatuinen nuori ansaisee omanlaisensa koulupolun, jonka varrella hän löytää vahvuutensa ja paikkansa elämässä. Jokainen nuori tarvitaan maamme huoltosuhteen vinoutuessa tämän yhteiskunnan rakentajaksi ja vastuunkantajaksi. Avoimen väylä ei toimi toivotulla tavalla, sillä vain yksi prosentti opiskelijoista etenee avointen opintojen kautta tutkintotavoitteisiin yliopisto-opintoihin. Meidän on huolehdittava siitä, että nuoret eivät jää vuosiksi kotiin korottamaan ylioppilastutkinnon arvosanoja, Alkio-opiston rehtori Jaana Laitila sanoi kansanopistojen talouspäivillä Helsingissä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Kolme reittiä yliopistoon

Meidän kannattaa rakentaa monta polkua yliopistoon. Kansanopistot toimivat luontevina väylinä, kun raskaista pääsykoeprosesseista nyt luovutaan. Opistoissa on mahdollista ohjata nuorta henkilökohtaisesti, ottaa erilaiset elämäntilanteet huomioon ja tukea myös oppimisen, elämänhallinnan ja vuorovaikutuksen vaikeuksissa. Seitsemän yliopiston ja kahden kansanopiston yhteishankkeessa kokeillaan ja kehitetään kolmenlaista reittiä yliopistoon.

1) Näyttöreitillä nuoriso kurkistaa yliopistoon

Näyttöreitillä nuoret suorittavat yliopiston ns. kurkistusopintoja toisen asteen opinnoissa. Uusi lukiolaki ohjaa tutustumaan korkeakouluopintoihin jo lukioaikana. Kurkistelu voisi olla mahdollista myös kansanopistojen perusopetuksen jälkeisillä nuorisolinjoilla.

2) Vaihtoehtoreittinä vuosi kansanopistossa

Vaihtoehtoisella reitillä nuori oppii akateemisia valmiuksia lukion jälkeen kansanopistossa, jolloin hänellä on oikeus saada opintotukea. Lakia tulee muuttaa niin, että vanhempien tuloja ei oteta huomioon myöskään alle 20-vuotiaiden kansanopisto-opiskelijoiden kohdalla. Nuori oppii yhteisöllisen opistovuoden aikana elämäntaitoja, vuorovaikutuksen ja yhteistyön taitoja, oma-aloitteisuutta, itseohjautuvuutta, itsenäistä opiskelua ja stressin sietämistä. Uravalinta selkiintyy, keskeyttämiset ja alanvaihdot vähenevät, horisontti laajenee, itsetunto vahvistuu ja omat vahvuudet löytyvät. Tällaista tarvitaan myös yliopiston kampuksella.

3) kaikenikäiset elinikäisen oppimisen reitille

Elinikäisen oppimisen reitillä työssä käyvät aikuiset täydentävät ja syventävät osaamistaan ja kokeilevat alanvaihtoa. Se on työelämän muutoksen kiihtyessä enemmän kuin tarpeellista. Myös tämä reitti sopii mainiosti kansanopistoon, jonka heterogeenisissä ryhmissä opiskelijat keskustelevat, tukevat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Opettamalla oppii parhaiten. Opiskelun esteitä ylitetään yhdessä.

Meitä kaikkia tarvitaan

Yliopistopaikat tulee kohdentaa rohkeasti aloille, joilla on tulevaisuutta. Tällä hetkellä jokaiselle Suomeen syntyvälle lapselle on korkeakoulupaikka, kun syntyvyys on romahtanut. Se ei ole kestävää. Eivät kaikki suomalaiset kuulu korkeakouluun. Meillä jokaisella on omanlaiset lahjamme. Isänmaa tarvitsee monenlaista osaamista. Myös käytännön tekijöitä tarvitaan.

26.11.2018|0 Comments

Viimeisimmät artikkelit

Facebook

Twitter