Nuoria vaarassa pudota yliopistopolulta
Yliopistouudistus voi syrjäyttää osan nuoristamme, kun todistuksen painoarvo kasvaa ja pääsykokeet häviävät tai muuttuvat aineistopohjaisiksi. On tasa-arvoista, että kalliiden valmennuskurssien aika on ohi. Sekin on hyvä, että soveltuvuuskokeita toteutetaan edelleen. Kukaan ei tällä hetkellä kuitenkaan oikein tiedä, kuinka moni valkolakin saanut jää rannalle. Ylioppilaita on vaarassa jäädä pyörimään yliopistouudistuksen jalkoihin. Moniko putoaa pysyvästi?
Jokainen nuori mukaan
Meillä ei ole varaa nuorten putoamiseen. Jokainen ainutlaatuinen nuori ansaisee omanlaisensa koulupolun, jonka varrella hän löytää vahvuutensa ja paikkansa elämässä. Jokainen nuori tarvitaan maamme huoltosuhteen vinoutuessa tämän yhteiskunnan rakentajaksi ja vastuunkantajaksi. Avoimen väylä ei toimi toivotulla tavalla, sillä vain yksi prosentti opiskelijoista etenee avointen opintojen kautta tutkintotavoitteisiin yliopisto-opintoihin. Meidän on huolehdittava siitä, että nuoret eivät jää vuosiksi kotiin korottamaan ylioppilastutkinnon arvosanoja, Alkio-opiston rehtori Jaana Laitila sanoi kansanopistojen talouspäivillä Helsingissä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kolme reittiä yliopistoon
Meidän kannattaa rakentaa monta polkua yliopistoon. Kansanopistot toimivat luontevina väylinä, kun raskaista pääsykoeprosesseista nyt luovutaan. Opistoissa on mahdollista ohjata nuorta henkilökohtaisesti, ottaa erilaiset elämäntilanteet huomioon ja tukea myös oppimisen, elämänhallinnan ja vuorovaikutuksen vaikeuksissa. Seitsemän yliopiston ja kahden kansanopiston yhteishankkeessa kokeillaan ja kehitetään kolmenlaista reittiä yliopistoon.
1) Näyttöreitillä nuoriso kurkistaa yliopistoon
Näyttöreitillä nuoret suorittavat yliopiston ns. kurkistusopintoja toisen asteen opinnoissa. Uusi lukiolaki ohjaa tutustumaan korkeakouluopintoihin jo lukioaikana. Kurkistelu voisi olla mahdollista myös kansanopistojen perusopetuksen jälkeisillä nuorisolinjoilla.
2) Vaihtoehtoreittinä vuosi kansanopistossa
Vaihtoehtoisella reitillä nuori oppii akateemisia valmiuksia lukion jälkeen kansanopistossa, jolloin hänellä on oikeus saada opintotukea. Lakia tulee muuttaa niin, että vanhempien tuloja ei oteta huomioon myöskään alle 20-vuotiaiden kansanopisto-opiskelijoiden kohdalla. Nuori oppii yhteisöllisen opistovuoden aikana elämäntaitoja, vuorovaikutuksen ja yhteistyön taitoja, oma-aloitteisuutta, itseohjautuvuutta, itsenäistä opiskelua ja stressin sietämistä. Uravalinta selkiintyy, keskeyttämiset ja alanvaihdot vähenevät, horisontti laajenee, itsetunto vahvistuu ja omat vahvuudet löytyvät. Tällaista tarvitaan myös yliopiston kampuksella.
3) kaikenikäiset elinikäisen oppimisen reitille
Elinikäisen oppimisen reitillä työssä käyvät aikuiset täydentävät ja syventävät osaamistaan ja kokeilevat alanvaihtoa. Se on työelämän muutoksen kiihtyessä enemmän kuin tarpeellista. Myös tämä reitti sopii mainiosti kansanopistoon, jonka heterogeenisissä ryhmissä opiskelijat keskustelevat, tukevat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Opettamalla oppii parhaiten. Opiskelun esteitä ylitetään yhdessä.
Meitä kaikkia tarvitaan
Yliopistopaikat tulee kohdentaa rohkeasti aloille, joilla on tulevaisuutta. Tällä hetkellä jokaiselle Suomeen syntyvälle lapselle on korkeakoulupaikka, kun syntyvyys on romahtanut. Se ei ole kestävää. Eivät kaikki suomalaiset kuulu korkeakouluun. Meillä jokaisella on omanlaiset lahjamme. Isänmaa tarvitsee monenlaista osaamista. Myös käytännön tekijöitä tarvitaan.
