Teit työtä vaimosi ja lastesi,
vakaumuksesi ja kotiseutusi puolesta,
minun puolestani.
Minulla on koti, uskonto ja isänmaa.
On minun vuoro tehdä osuuteni
huomisen lasten eteen.
Osaanko tehdä sen?
Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, kaikki isänmaamme rakentajat ja vastuunkantajat, hyvät juhlavieraat.
Kirjoitin nämä sanat vuosia sitten isoisälleni maanviljelijä Jalmari Heiskaselle, joka joutui perheineen lähtemään useita kertoja evakkoon Kuusamon Tavajärveltä. Isoisä toimi hevosmiehenä talvi- ja jatkosodissa. Sotien seurauksena perhe menetti kotinsa ja kotiseutunsa Neuvostoliitolle. Tänään otan hatun päästä ja muistan kaikkia sotiemme veteraaneja ja lottia, joista moni menetti henkensä ja terveytensä puolustaessaan ja suojellessaan maatamme. Uhraukset olivat mittaamattoman suuria. Omasta luovuttiin toisten ja yhteiseksi hyväksi. Kaveria ei jätetty. Puhallettiin yhteen hiileen.
Juhlimme tänään rakkaan isänmaamme ja kotimaamme 101-vuotispäivää. Tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta raskaan sisällissodan päättymisestä. Samana päivänä, kun viimeiset punakaartit antautuivat Kymenlaaksossa ja sota päättyi, senaattori Kyösti Kallio piti Nivalan kirkossa merkittävän puheen sovinnon puolesta.
Senaattori Kallio oli piileskellyt henkensä edestä Helsingissä Apollonkadulla. Hän pakeni pääkaupungista junalla kotiinsa Pohjois-Pohjanmaalle. Matkalla Nivalaan hän näki sisällissodan hävityksen jäljet.
Koko kansa, monet paikkakunnat ja kylät, suvut ja jopa perheet olivat jakautuneet kahtia. Paljon oli mennyt rikki. Suomalaiset olivat surmanneet toisiaan. 36 000 suomalaista oli siihen mennessä menettänyt henkensä taisteluissa ja vankileireillä. Moni oli haavoittunut, vammautunut ja menettänyt läheisensä. Kyösti Kallion Kaisa-vaimon veli oli menehtynyt taisteluissa. Vaikka senaattori Kallio ei hyväksynyt kapinaa, hän piti sopua parempana vaihtoehtona kuin rajuja rangaistuksia.
Kyösti Kallio lausui: Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.
Puhe herätti kirkkoväessä hämmennystä ja jopa vihaa. Puheen arvo ymmärrettiin vasta myöhemmin. Kostaminen pääsi vielä valloilleen monella vankileirillä. Jotkut ajoivat jopa yleisen äänioikeuden rajoittamista. Kallion puhe oli kuitenkin aivan kuin uuden alku. Vaikeiden vaiheiden jälkeen lähdettiin lopulta kulkemaan sovinnon tietä, kohti eheyttä. Alkoi Suomen kivikkoinen ja monivaiheinen kasvutarina rikki menneestä, kahtia jakautuneesta, köyhästä kansasta kohti maailman onnellisinta kansakuntaa.
Matkalla tarvittiin paljon sinnikkyyttä, ahkeruutta ja luovuutta. Tarvittiin omista eduista luopumista, jakamista, yrittävää asennetta, toisella tavalla tekemistä, välittämistä ja toisista huolehtimista.
Kun presidentti Barack Obama vieraili hiljattain Suomessa, hän sanoi: Suomi on maailman onnellisin maa, koska täällä on suhteellisesti vähiten epätasa-arvoa ja täällä investoidaan sosiaaliseen kokonaisuuteen. Köyhinkin lapsi Suomessa pystyy menemään yhteen maailman parhaista kouluista. Opettajat koulutetaan korkeatasoisesti. Kaikilla on mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin.
Tämä on totta. Koulujärjestelmä on yksi kansakuntamme helmi. Meidän tulee pitää siitä hyvää huolta ja kehittää sitä kokonaisuutena tulevaisuutta varten. Meidän tulee luoda joustavia ja yksilöllisiä oppimisen polkuja, joissa jokainen löytää omat vahvuutensa ja lahjakkuutensa. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.
Suomi on monessa asiassa aivan maailman kärkeä. Elämme maailman turvallisimmassa, vakaimmassa ja vapaimmassa maassa. Meillä on vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, maailman rehellisin pääkaupunki ja vapain lehdistö. Olemme maailman lukutaitoisin kansa.
Meillä on maailman riippumattomin oikeuslaitos, paras hallinto, luotettavimmat poliisit ja vakaimmat pankit. Syömme Euroopan puhtainta ruokaa ja voimme hyvin. Käymme maailman parasta peruskoulua. Luotamme toisiin ihmisiin. Hengitämme maailman puhtainta ilmaa.
Tämä kaikki hyvä ei kuitenkaan kohtaa meitä jokaista. Yksinäisyys on lisääntynyt. Nuoria miehiä putoaa koulupolulta. Mielenterveyden vaikeudet kasautuvat. Eriarvoistuminen ja tyytymättömyys lisääntyvät. Ääriliikkeet nostavat päätään. Äänenpainot kovenevat. Toisten kunnioittaminen ja hyvät tavat unohtuvat. Mikä auttaa osattomuuteen?
Kun ihminen kokee olevansa rakastettu, hän kykenee rakastamaan. Kun jokainen ja kaikenikäinen Suomessa asuva otetaan mukaan ja hän kokee kuuluvansa suomalaisten joukkoon, hän alkaa rakastaa tätä maata. Näin kokiessaan hän on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa isänmaamme tulevaisuuden hyväksi, kuten Kyösti Kallio toivoi sata vuotta sitten.
Kaikilta osin myöskään Suomella ei mene hyvin. Lapsia ei synny tarpeeksi ja maamme huoltosuhde vinoutuu. Osa lapsiperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Väki ikääntyy. Maaseutu on vaarassa harventua. Alkutuotanto ei ole enää kannattavaa. On huoli siitä, että palvelut karkaavat liian kauas.
Näiden haasteiden ratkaisemista vaikeuttaa se, että Suomi elää edelleen yli varojensa, vaikka suunta on saatu nyt käännettyä. Nyt meiltä tarvitaan malttia, yksituumaisuutta, kokonaisuuden ymmärtämistä, yhteen hiileen puhaltamista ja sovinnon mieltä. Näin Suomen kasvutarina jatkuu.
Reisjärven kristillisen opiston opiskelijat kirjoittivat minulle eilen omat sovintopuheensa. Nuorten ajatuksiin on hyvä liittyä.
“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikki pitävät yhtä ja tukevat toisiaan eikä kukaan joudu kokemaan yksinäisyyttä. Huolehditaan sairaista ja vammaisista. Erilaisuus on rikkaus ja kaikki täällä ovat tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä, jotka tuntevat olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi.”
“Meidän on yhdessä luotava sellainen Suomi, jossa ei ole köyhiä ja rikkaita vaan kaikilla on yhtäläinen oikeus perustuloon. Eriarvoisuutta ei pitäisi olla lainkaan. Rakastetaan lähimmäistä. Kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin haluaisi muiden kohtelevan itseä. Suojellaan luontoa ja ympäristöä ja torjutaan ilmastonmuutosta niin, että puhdas luonto säilyy myös tuleville sukupolville.”
“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kunnioitamme ja arvostamme vanhuksia ja huolehdimme heistä. Vanhukset ovat aikanaan tehneet työtä nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväksi. Nyt on heidän vuoronsa saada huolenpitoa.”
“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikki on samanarvoisia, taustasta riippumatta. Maahanmuuttajista pitää kotouttaa tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä. Heitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin kantasuomalaisia. Tuetaan heitä toimimaan oikein ja ohjataan heitä noudattamaan Suomen lakeja. Tuetaan kaikenlaista yrittäjyyttä. Myös muualta tulleiden täytyy saada olla Suomen kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan aktiivisia jäseniä ja viihtyvät täällä.
“Meidän on luotava Suomi, jossa toimitaan muita arvostaen eikä leimata yhteisöjä tai ihmisryhmiä yksittäistapausten vuoksi. Kun yksi pakolainen tekee rikoksen, se ei tarkoita, että jokainen pakolainen tekee. Meille kaikille on tärkeää kokea yhteenkuuluvuutta ja pitää omista tavoistamme ja perinteistämme kiinni. Me kaikki ihmiset muodostamme yhteiskunnan. Eri kulttuurit ovat Suomelle rikkaus.”
Amerikan yhdysvalloista tulevat kansanopisto-opiskelijat kirjoittivat oman sovintopuheensa, jossa he unelmoimat Amerikan yhtenäisyydestä näin.
“Uniting America. As Martin Luther King Jr had a dream, we have a dream: that one day, the United States of America will have many political parties of almost equal power. That the nation will not be divided into 2 minds, refusing to listen to one other, but rather into many minds, working together to fulfill the values America was founded on.”
“Kuten Martin Luther Kingillä oli unelma, meilläkin on unelma, että jonakin päivänä, Amerikan Yhdysvalloissa on monia poliittisia puolueita, joilla on lähes sama voima. Kansaa ei jaeta kahteen joukkoon kieltäytymällä kuuntelemasta toista vaan pikemminkin moneen joukkoon, jotka tekevät yhdessä työtä niiden arvojen pohjalta, joiden varaan Amerikka perustettiin”.
Hyvät juhlavieraat. Sovinnollista puhetta tarvitaan kasvokkain puhuessa, lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Sovintopuhetta tarvitaan kaikilla ihmiselämän tasoilla, niin täällä rakkaassa kotikunnassamme Reisjärvellä, tällä seudulla, koko Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.
Kun kuljemme sovinnon ja eheyden tietä, puhallamme yhteen hiileen, olemme valmiita jakamaan ja luopumaan omista eduistamme toistemme ja yhteiseksi hyväksi. Kun huolehdimme toisistamme, teemme työtä ja yritämme ahkerasti, me löydämme yhdessä uudenlaiset ratkaisut myös tämän ajan ja tulevaisuuden haasteisiin. Pääsemme eroon myös maaseudun ja kaupunkiseudun vastakkainasettelusta. Saamme yhdessä koko Suomen kukoistamaan ja rakastamaan.
Oman isoäitini sovintopuhe oli lyhyt. Välirauhan aikana rakennettu uusi koti oli jäänyt rajan taakse. Taakse olivat jääneet kaunis silloisen Suomen eteläisin tunturijärvi, tuntureiden keskellä lainehtivat viljavainiot, kotoinen pyykkiranta ja ryytimaa. Evakkomatkalla oli asuttu oudoissa taloissa ja varjoisilla pihoilla.
Kun isoisä palasi elävänä sodasta, isoäiti ja isoisä seisoivat Saloisten Junnilanmäen eteläisellä rinteellä ja katselivat uutta ryytimaataan. Isoäiti lausui: Riittää, että aurinko paistaa oikeassa paikassa. Kaikki on Jumalan siunausta.
Hyvä juhlavieras. Mikä on sinun sovintopuheesi tänä isänmaamme 101-vuotispäivänä?
Toivotan teille kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää.