Koulutuksemme on uudistuspyörteessä. Perusopetuksen uutta opetussuunnitelmaa otetaan vaiheittain käyttöön. Ammattikoulureformi käynnistyi vuoden alussa. Lukiouudistus on jo ovella. Myös korkeakouluja on uudistettu. Ilmaan on heitetty monta palloa, joista on nyt otettava koppi ja katsottava koulujärjestelmää kokonaisuutena.
On kaukonäköistä, että yrittäjyyskasvatus on tullut peruskouluun. Tulevaisuudessa moni meistä työllistää itse itsensä ja toivon mukaan myös naapurinsa. Työelämä voi koostua palkkatyön, yrittäjyyden ja eripituisten projektien joustavista yhdistelmistä. Tämän vuoksi yrittävää asennetta ja yrittäjyyden taitoja tulee saada oppia eskarista yliopistoon.
Ammattikoulureformi on vienyt oppimista työpaikoille, mikä on sinänsä hyvä asia. On hyvä, että aikaisempi oppiminen otetaan huomioon ja opinnoissa voi edetä osaamisen mukaan. Olen erityisopettajana kuitenkin huolissani siitä, saavatko erityistä tukea tarvitsevat ja elämänhallinnan kanssa kamppailevat nuoret riittävästi ohjausta opinnoissaan. Myös osa työpaikoista on vaikeuksissa saadessaan huostaansa aloitekyvyttömiä ja avuttomia nuoria.
Myös osa lukiolaisista voi huonosti ja uupuu. Lukiouudistus pyrkii tukemaan nuorten jaksamista ja sujuvoittamaan siirtymistä jatko-opintoihin. Opettamisesta siirrytään ohjaukseen ja tukeen, yhdessä tekemiseen ja osaamisen jakamiseen. Jokaiselle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, joka päivittyy ajatusten kypsyessä. Opintojen ohjausta ja erityisopetusta vahvistetaan. Ollaan matkalla kohti oppivaa yhteisöä.
Lukiota tulee kehittää yleissivistävänä kouluna, jossa nuori oppii tietojen lisäksi laaja-alaisia taitoja: monilukutaitoa, kansainvälisyyttä, kulttuureja, hyvinvointia, vuorovaikutusta ja yhteiskunnallisia taitoja. Meidän tulee saada joka koulusta monipuolisia eväitä elämään.
Koulut ovat tärkeä osa yhteiskuntamme tulevaisuutta. Kun vertaan Ruotsin ja Suomen koulujärjestelmien kuvia, löydän niistä selkeän eron. Ruotsin koulujärjestelmä on piirretty polkujen muotoon ja siihen on kuvattu vapaan sivistystyön koulutus luontevasti koulujen nivelvaiheissa. Olisi korkea aika piirtää vapaa sivistystyö myös Suomen koulukuvaan.
Ei ole kysymys pelkästään kuvasta, sillä vapaan sivistystyön toimijat kohtaavat puutteen toistuvasti esimerkiksi hankehakemusten yhteydessä. Viranomaiset unohtavat vapaan sivistystyön toimijat hankehakijoina. Jää toteutumatta monta hyvää kehittämishanketta.
Meidän tulee kehittää suomalaista koulujärjestelmää yksilöllisinä koulupolkuina. Huolehditaan siitä, että nuoret siirtyvät joustavasti ja tuetusti koulusta toiseen. Toteutetaan monipuolista nivelvaiheen koulutusta, jotta kukaan ei putoa vaan pysyy mukana.
Luodaan yhdessä sellaisia koulupolkuja, joiden varrella jokainen lapsi ja nuori löytää oman juttunsa, vahvuutensa ja lahjakkuutensa. Luodaan elämänpituisia koulupolkuja, joiden varrella opimme taitoja huomista varten.
